lauantai 18. kesäkuuta 2011

Hai-Bee: Purjehdusta osa 2


Kuvia perjantain 17.6. purjehdukselta. Tuona samana iltana maailman toiseksi suurin purjelaiva, Kruzenshtern, oli rantautumassa Ouluun ja oululaiset veneilijät olivat "tervemenneet" ko. laivaa vastaan merille. Oululainen sanomalehti Kaleva mainosti että arviolta sata venettä on tuolloin merillä Kruzenshterniä saattelemassa. No me päätettiin että ei lähetä, liikaa ruuhkaa. Myöhemmin laivan rantauduttua uutiset kertoivat että veneen saattoväki jäi oletettua pienemmäksi, vain muutama kymmen venettä vanavedessä. Kyllä kirjoittaja syyttää tuosta jo uutisointiaki. Jos ei oltais satamääräsestä ruuhkasta tiijetty, niin tiijä vaikka ois vesille lähdettykkin sillon illalla laivan saapuessa. Ja kuinkahan moni muu ajatteli samoin?

Mutta ei me rannalle toki jääty. Lähettiin merille heti aamupäivästä. Kymmeneltä oli purjeet ja köyvet viritelty, Hai-Bee miehistöineen (A&P) lähtövalmis.


Tuulta ei lähtiessä nimeksikkään, mutta uskottiin että merellä tuulee kyllä riittävästi.






Ylläolevassa kuvassa Öljysaari, entinen Onnellisten saari, Stora Enson takana.


Alkumatka merelle mennään toistaiseksi yleensä moottorilla. Matkan varrella ollut ruoppaustöitä, ja muutenkin matalat molemmin puolin väylää lähellä. Tuulet ei aina purjeille miellyttävät. Toki pääsee, jos haluaa. Yllä olevassa kartassa meidän kotisatama suistoalueella juuri ennen siltaa (Mustasaari-Korkeasaari). Kotisatama siis kartan yläosassa ja merelle pääsee kartan alaosasta. Moottorilla noin 20 min putputus.


Oikein arvattiin. Merellä oli tuulta ja oikein mukavat tuulet olikin. Paula toimi purjemestarina ja Antti pinnamiehenä. Iso purje nousi kevyesti, kuin myös keulapurje. Ylläolevassa kuvassa maalla siintää Oulun Eden. Allaolevassa kuvassa Hermannin matalat.



Tämänkertasen purjehduksen tavoitteena jälleen kerran koittaa sitä tiistai-kilpailun reittiä, ja tietenkin opetella vaan tuota purjeitten käyttöä, käännöksiä, sopivia luovikulmia jne. Karttaa oltiin tutkittu tarkoin kotona, joten reitin piti nyt olla selvä. Kilpailureitti lähtee Öljysatamasta, kiertää Kolmikulman lännen kautta, ohittaa Hermannin eteläviitan, ja suunnata sieltä Toppilan ulommaisen lateraaliviitan ympäri takaisin kohti öljysatamaa. Matkaa noin 7 mpk.  Käännöskohtien lähistöllä matalaa, johon ei haluta.



Mukavaa kulkua nätissä kelissä. Tuulta ehkä 3-4 m/sek.



Purjehdus sujui mukavasti. Luovikäännökset meni helposti, kuin myös myötäkäännökset eli jiipit. Ainut mikä ei natsannut oli se tiistai-kilpailun reitin löytyminen. Kolmikulma saatiin virallisesti paikannettua, mutta päätettiin ettei lähetäkkään sinne asti. Oltiin bongattu mahdollinen Hermannin eteläviitta, joka ollut pahasti hukassa! Se ehkä oikea, myöhemmin todennäköisesti vääräksi todettu eteläviitta ikuistettuna ylläolevaan kuvaan. Olipa se sitten oikea tai väärä, ohitettiin viitta sääntöjen mukaisesti etelän puolelta ja matka jatkui..



MuKaVaA kulkua vähän kovemmassa kelissä. Tuulta ehkä 4-6 m / sek.





Todettiin että ei se Hermannin eteläviitta voinut olla se viitta jota haettiin, sen täytyy olla saarta lähempänä, mutta ei sitten kiikareillakaan löydetty. Aikamme pörrättiin Nallikarin edustalla. Paikannettiin Toppilan väylän ulommainen lateraaliviitta, eli reitin viimeinen kääntymiskohta, ja palattiin kolmen tunnin seilaamisen jälkeen kotisatamaa kohti.



"No on kivvvaa ja jännää!"


Tuosta ylläolevan kuvan nosturia ennen käännytään kotisuistoväylälle. Tuohon paikkeille muutamaa tuntia meidän ohimentyämme parkkeerasi maailman toiseksi suurin purjelaiva venäläinen Kruzenshtern.


Purjeet alas merellä ja paluu kotisatamaan moottorilla. Vastaantulevaa liikennettäkin toisinaan.



Kuvassa siintää Oulun merenkävijöiden laivasatama, satama ennen meidän kotisatamaa.


Antti tuumi että käjessä ihan tuntuu purjehus. Ajellu vissiin niin pinna kiriällä ;) No ei vaitis. Antilla jos jollain on hyvät hermot kovemmassakin tuulessa. Tuo veneen ohjain on nimeltään pinna.


Windexi näyttää, että oltaisiin komiasti luovikulmassa päästy purjeilla kotisatamaan.


Zoomattu näkymä kotiväylältä kaupungille. Ruoppaustöitä tehty.



Ja siellä siintää OTPS:n venesatama, oma satama. Hyvä purjehdus.

Mikä tämä on?

4 kommenttia:

  1. Komia on paatti teillä ja viimisessä kuvassahan on tietty perämoottorin kaasukahva! Pupua päin menee kovempaa ja kilpikonnan suunnalla taasen on meno verkkaisempaa... T: Saimaannorppa ;P

    VastaaPoista
  2. Sinisiä, raikkaita purjehduskuvia. Mukava katella täällä helteessä.

    VastaaPoista
  3. Hurjan näköstä hommaa! Kyllä melominen vaan on rennompaa ja vesiki kulkee suorana alla ;) m&m

    VastaaPoista
  4. On Teillä niin paljon ollut kaikenlaista tuon veneenne kanssa, että ensi lukemalta ei pysty kaikkea sulattamaan, puhumattakaan kommentoinnista. Joka tapauksessa mielenkiintoista puuhaa: uutta, ennalta-arvaamatonta, kokemuksia, heittäytymistä, puuhaa, ajankulua, ehkä vähän hulluuttakin.
    Jatkakaa niin kauan kuin jaksatte! Ette kadu jälkeenpäin.
    Rita

    VastaaPoista