Purjehdusta 2011: Onnistumisia ja kommelluksia

Käytiimpä taas kertana eräänä vesillä. Kokoonpanona Paula, Antti & Juuso. Anteeksi Juuso laitoin kuvasi lupaa kysymättä. Pilkahdat ehkä jossain. Antilta kysyin luvan ;)

Tunnelmia purjehdukselta hyvässä säässä ja auringon jo laskiessa... ja.... no jatkoa seuraa...

 

 Spinaakkeri nousi komiasti, myötätuulipurje.

Harjoiteltiin sitä kilpareittiä taas, harvoin tarvii lähivesillä matalikkojen takia karttaa kattoa, mutta jos muistuis vielä nuitten saarten ja karejen nimet mieleen niin oishan sitä siinäkin.

 Toppilan salmen ulommainen lateraalimerkki kierrettävä vasemmalta.

 Paluu kohti öljysatamaa auringonlaskiessa. Ja sitten tapahtui jotain yllättävää purjeita laskiessa.

 Iso purje ei tullut alas. Ei sitten millään. Purje irti puomilta ja kääriminen maston ympärille. No eihän siitä ajosta mitään tullu ku tuuli silti tarttui purjeen poimuihin. Ei muutaku takasin purje lepattamaan ja kotisataman läheisyydessä uusi käärintä puomin ympärille. Pimeys iski päälle.

 Rantauduttiin tuulen vuoksi omasta laituripaikasta poiketen "vieraspaikalle" rannan suojasemmalle puolelle. Ulkona jo lähes säkkipimeää. Ei voitu kuin jättää purje mastoon ja jättää ongelmaratkaisu seuraavalle päivälle.

Sinne se  jäi Hai-Bee yssikseen purje mastossa yötä viettämään. Alempi kuva venerannasta kaupungille päin. Kaupungin valot kuutamon alla.

 Ja seuraava päivä valkeni kauniin aurinkoisena, mutta edellistäkin iltaa tuulisempana. Vene (tai lähinnä purje) oli säilynyt ehjänä yöstä. Tutkittiin ja tutkittiin mistä jumitus johtuu. Ajettiin vene mastonosturille. Antti kipusi nosturiin. Korkeutta noin 10 metriä ja selvisi että purje oli lähtennyt irti kiskolta ja ei siksi tullut alas. Väkerryksen ja pakerruksen kautta purjeen sai ujutettua takaisin uralle ja purjeen alas.

Että sellainen reissu se. Joka purjehduksella on oppinut jotain uutta, ja varmasti oppii vielä pitkään! Kilpailuja on tullut käytyä myöskin, mutta lähinnä nuita harjoituspurjehduksia tullut tehtyä. Tällä viikolla, 37, nostetaan vene vesiltään omalle hallipaikalle kuivumaan ennen talven pakkasia.

Kiitokset Hai-Beelle jo tässä vaiheessa.

Vesillä 14.8.2011

Elokuun toisen viikon loppuun laitto nätit kelit jo kylmenneitten ilmojen vastapainoksi. Oltiin jo miltei luovuttu toivosta pääseekö koko kautena vesille enää ollenkaan. Edellisenä päivänä yritettiin mutta tuuli oli ihan nollilla. Ilma kaunis ku mikäki. Tämäkin reissu meinasi jäädä tekemättä, mutta päätettiin että mennään vaikka moottorilla. Auringossa lämpöä yli + 30. Hakakadun seinämittari näytti lähtiessä + 38.

Toissapäivänä sai hyvinkin olla pitkähijasta ja takkia päällä, mutta nyt hellevetimet päälle ja menoksi. Keulapurje asennettava paikoilleen ennen vesille lähtöä. Purjehuksen päätteeksi irrotetaan ja laitetaan veneen sisälle.

Vesillä oli ruuhkaksi asti veneitä. Merellemeno väylällä paattia paatin perään. Ylläolevassa kuvassa lapset / nuoret olleet merellä harjoittelemassa, hinauksella takaisin satamaan. Nuitakin oli varmasti parikymmentä yhteensä.

Meri vaan kimmelsi auringon paisteessa. Kuviapa ei merellä tullut räpsittyäkään. Purjehuksella suunnattiin Varjakan saareen jossa veneitä niin ettei päästy kiinnittymään laituriin. Mentiin sitten Varjakkaan mantereen puolelle venesatamaan. Ei oltu aiemmin käyty. Kyllä nuo rantautumiset vielä kaipaa pientä harjoittelua. Pitäis ihan asiasta tehen oikiastaan lähtiä että pääsis sitä rantautumista harjoittelemaan. Ilman kolarointeja toki kiinnittyminen onnistui kuitenkin.

Seuraavat kuvat jo paluumatkalta.

Lokit ja nokkalinnut (sorsat tms) muuttoa suunnittelemassa.

Pakkoposeerausta ja näkymiä

Kyllä se silti kauniista kelistä huolimatta on jo syksyä ilmassa. Menomatkalla oli ihan hellettä ja uikkaritsilleen sai mennä veneellä. Vaan paluumatkalla sai jo kaivaa pitkät vaatteet päälle.. Tuulen vilposa puhallus tuntuu jo eritavalla ku vielä hetki sitten.

Ja lopuksi kaksi kaunista. Paulan valinta on oikea, Antin vene.

Saapaskari 8. - 9.heinäkuuta 2011

Ilmat vaikuttivat suotuisilta. Tuulta luvattu 3-4m/sek. Joten päätettiin hypätä veneen selkään ja lähteä purjehdusretkelle. Ihan oikialle retkelle että yötäkin oltais. Retkikohteeksi valittiin Saapaskari, jossa myös meidän pursiseuran maja, johon päästäis. Matkaa 16 km suuntaansa (suorinta mahdollista "tietä"). Hyvässä kelissä matka voisi taittua parissa tunnissa, mutta nyt ennustusta heikomman tuulen takia varauduttiin pitempään matka-aikaan.

Reissu lähti käyntiin aurinkoisessa kelissä, ja aurinkoa riitti koko retken ajan! Ei muutaku uikkarit päälle ja menoksi. Veneilyliivit mukana, mutta näillä tuulilla oltiin kyllä ilman! :)

 
Menomatkalla oli myötätuuli, ja päästiin harjoittelemaan spinaakkerin käyttöä. Tuuli oli melkein olematon (1-3m/sek), mutta eipä päässyt purjeet repimään ku kokeiltiin mistä suunnasta se purje piti "syöttää". Kerran aikaisemmin kyseistä purjetta käytetty, tai oikeastaan kokeiltu jelppimiehen avulla. Mutta nyt ihka ensimmäistä kertaa kahdestaan. Spinaakkeri on siis tuo myötätuulipurje, josta muodostuu iso pallopurje muiden purjeiden eteen, keulaan. Tuo valkopunasininen meidän veneessä. Komiasti pullistui.

Kauas ei oltu lähössä mutta kyllä me karttaa luettiin. Oulun edusvedet on täynnä matalikkoja! Pakko tietää missä mennään. Mutta luultavammin jos tämän lajin harjoitus jatkuu, niin lähinnä varmasti huvittaa tuo kartan selaus. Mutta nyt ei vesistöä tunne, ei voi muuta tehä.

Aika lepposat oli tuulet.

Matka-aika kevyessä tuulessa 4 tuntia. Mutta moottoriin ei tarvinnut turvautua. Ankkurikiinnitys laituriin, elämämme ensimmäinen semmoinen. Ja oli muuten ankkuri köysi S O L M U S S A. Jatkossa vois tsekata nuo köydet ennen rantautumista..

Pursiseuran mökki, jossa varmasti yks parhaimmista saunoista missä käynyt. Ite mökki nyt päässyt kyllä hieman rupsahtamaan! Illalla saunottiin ja uitiin.

Yöllä loistelias auringonlasku. Aurinko alas noin yhden aikaan, jolloin itekkin paineltiin nukkumaan. Punainen aurinko ja valoisaa, kaunista oli. Kamera ei vaan näkymää voinut vangita. Ylä- ja alakuvanku mielessä sekottaa pääsee lähemmäksi totuutta ku kummassakaan itessään ;)

Hai sisustettiin "asumakuntoon". Sänkyhän se kodin tekee (jos keittiötä ei ole). Tähän väliin sellanen vinkki että jos tarvii jotain edullista, niin kannattee suunnata Sotkaan. Kolmen istuttavan keinun patjat + tyynyt 15 euroa. Mukavasti (+++) unille keinutti patjat ja tyyny. Patjojen hinta perustu siihen ku kyseessä viimevuoden kuosi. Se ei liene paha tyylirikko kun venekkin sen kuuskyt viis vee.

Yöllä alkoi tuulemaan. Piti korjata veneen kiinnitykset joskus neljän aikaan, mutta sen jälkeen uni jatkui niin makoisasti että tulikin nukuttua lähes pommiin, jos retkellä nyt pommiin on mahdollista nukkua. Yli yhdeksään tais mennä. Ja unilta, veneestä suoraan mereen ja uimaan. Voi että teki kutaa auringon paisteessa!

Ja niin tuli kotiin lähtökin. Oikean puoleinen saari Saapaskari. Vasemmalla Laitakari.  Aurinko paistoi koko reissun! Paitsi ihan loppumatkasta. Tuuli tyyntyi täysin, sitten tuli pilviä, sitten vaihtelevaa pilvituulta jne... Välillä piti käyttää moottoriakin kun nähtiin salamoitten iskevän jo Toppilan suunnalla. Ja sitten päästiin kyljellään kunnon vauhdilla. Lopulta kotisatamaan turvallisesti ja kun viimeiset tavarat oli autoon nostettu oli ukkosen jylinä jo melkoinen, ja vesi alkoi ropisemaan. Ajoitus oli täydellinen! Viimeiselle tuulisemmalle pätkälle laitettiin veneilyliivit päälle, mutta silti aurinko silloinkin mukavasti paistoi. Myös paluumatkaan meni noin neljä tuntia.

Mukava reissu. M A H T A V A keli ja ah. Saapaskariin uudestaan, ihan vaan vaikka pelkän saunan takia.

Hai-Bee: Purjehdusta osa 2

Kuvia perjantain 17.6. purjehdukselta. Tuona samana iltana maailman toiseksi suurin purjelaiva, Kruzenshtern, oli rantautumassa Ouluun ja oululaiset veneilijät olivat "tervemenneet" ko. laivaa vastaan merille. Oululainen sanomalehti Kaleva mainosti että arviolta sata venettä on tuolloin merillä Kruzenshterniä saattelemassa. No me päätettiin että ei lähetä, liikaa ruuhkaa. Myöhemmin laivan rantauduttua uutiset kertoivat että veneen saattoväki jäi oletettua pienemmäksi, vain muutama kymmen venettä vanavedessä. Kyllä kirjoittaja syyttää tuosta jo uutisointiaki. Jos ei oltais satamääräsestä ruuhkasta tiijetty, niin tiijä vaikka ois vesille lähdettykkin sillon illalla laivan saapuessa. Ja kuinkahan moni muu ajatteli samoin?

Mutta ei me rannalle toki jääty. Lähettiin merille heti aamupäivästä. Kymmeneltä oli purjeet ja köyvet viritelty, Hai-Bee miehistöineen (A&P) lähtövalmis.

Tuulta ei lähtiessä nimeksikkään, mutta uskottiin että merellä tuulee kyllä riittävästi.

Ylläolevassa kuvassa Öljysaari, entinen Onnellisten saari, Stora Enson takana.

Alkumatka merelle mennään toistaiseksi yleensä moottorilla. Matkan varrella ollut ruoppaustöitä, ja muutenkin matalat molemmin puolin väylää lähellä. Tuulet ei aina purjeille miellyttävät. Toki pääsee, jos haluaa. Yllä olevassa kartassa meidän kotisatama suistoalueella juuri ennen siltaa (Mustasaari-Korkeasaari). Kotisatama siis kartan yläosassa ja merelle pääsee kartan alaosasta. Moottorilla noin 20 min putputus.

Oikein arvattiin. Merellä oli tuulta ja oikein mukavat tuulet olikin. Paula toimi purjemestarina ja Antti pinnamiehenä. Iso purje nousi kevyesti, kuin myös keulapurje. Ylläolevassa kuvassa maalla siintää Oulun Eden. Allaolevassa kuvassa Hermannin matalat.

Tämänkertasen purjehduksen tavoitteena jälleen kerran koittaa sitä tiistai-kilpailun reittiä, ja tietenkin opetella vaan tuota purjeitten käyttöä, käännöksiä, sopivia luovikulmia jne. Karttaa oltiin tutkittu tarkoin kotona, joten reitin piti nyt olla selvä. Kilpailureitti lähtee Öljysatamasta, kiertää Kolmikulman lännen kautta, ohittaa Hermannin eteläviitan, ja suunnata sieltä Toppilan ulommaisen lateraaliviitan ympäri takaisin kohti öljysatamaa. Matkaa noin 7 mpk.  Käännöskohtien lähistöllä matalaa, johon ei haluta.

Mukavaa kulkua nätissä kelissä. Tuulta ehkä 3-4 m/sek.

Purjehdus sujui mukavasti. Luovikäännökset meni helposti, kuin myös myötäkäännökset eli jiipit. Ainut mikä ei natsannut oli se tiistai-kilpailun reitin löytyminen. Kolmikulma saatiin virallisesti paikannettua, mutta päätettiin ettei lähetäkkään sinne asti. Oltiin bongattu mahdollinen Hermannin eteläviitta, joka ollut pahasti hukassa! Se ehkä oikea, myöhemmin todennäköisesti vääräksi todettu eteläviitta ikuistettuna ylläolevaan kuvaan. Olipa se sitten oikea tai väärä, ohitettiin viitta sääntöjen mukaisesti etelän puolelta ja matka jatkui..

MuKaVaA kulkua vähän kovemmassa kelissä. Tuulta ehkä 4-6 m / sek.

Todettiin että ei se Hermannin eteläviitta voinut olla se viitta jota haettiin, sen täytyy olla saarta lähempänä, mutta ei sitten kiikareillakaan löydetty. Aikamme pörrättiin Nallikarin edustalla. Paikannettiin Toppilan väylän ulommainen lateraaliviitta, eli reitin viimeinen kääntymiskohta, ja palattiin kolmen tunnin seilaamisen jälkeen kotisatamaa kohti.

"No on kivvvaa ja jännää!"

Tuosta ylläolevan kuvan nosturia ennen käännytään kotisuistoväylälle. Tuohon paikkeille muutamaa tuntia meidän ohimentyämme parkkeerasi maailman toiseksi suurin purjelaiva venäläinen Kruzenshtern.

Purjeet alas merellä ja paluu kotisatamaan moottorilla. Vastaantulevaa liikennettäkin toisinaan.

Kuvassa siintää Oulun merenkävijöiden laivasatama, satama ennen meidän kotisatamaa.

Antti tuumi että käjessä ihan tuntuu purjehus. Ajellu vissiin niin pinna kiriällä ;) No ei vaitis. Antilla jos jollain on hyvät hermot kovemmassakin tuulessa. Tuo veneen ohjain on nimeltään pinna.

Windexi näyttää, että oltaisiin komiasti luovikulmassa päästy purjeilla kotisatamaan.

Zoomattu näkymä kotiväylältä kaupungille. Ruoppaustöitä tehty.

Ja siellä siintää OTPS:n venesatama, oma satama. Hyvä purjehdus.

Mikä tämä on?