sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Projekti Hai-Bee Part 1

Se oli toukokuun kymmenes päivä, kun allekirjoitettiin paperit puisen purjeveneen ostosta. Kauppakirjan kohteena Hai-purjevene, Suomen maassa laatuaan sadasviideskymmenes, kotoisin Hangon laatikkotehtaalta, nimeltään Hai-Bee, iältään 65 v.

Venehän oli tietenkin talven jäljiltä hallitiloissa, ja kovasti jo odotteli kevät huoltoja, ja pian vesille pääsyä. Puuveneiden pinnat täytyy huoltaa joka kevät. Uutta maalia/lakkaa pintaa, paikattava maholliset reijät jne... Ja niinpä se sitten päivää kauppakirjan kirjoittamisesta alkoi se urakka jossa Hai-Bee valmisteltaisiin vesille.

Veneen omistaja Kari oli edellisenä vuotena tehnyt sanojensa mukaan mittavat kunnostustyöt paatille pintojen suhteen, joten meidän ei tarvisi aivan puille veneen pintaa kaapia. Mutta kuinkas sitten kävikään. Alapuolelle kerään kuvakavalkadia kunnostusurakan etenemisjärjestyksessä. Ehkä mukaan mahtuu tekstiä mitä matkan varrella sattui, mitkä meni nappiin, ja mitkä jatkossa vois tehä ehkä hieman eritavalla...

Letsii mitä kuvia arkistosta paljastetaan :)

Lähikuvaa milta vesirajan yläpuoli näytti ostohetkellä.



Sitten alko pinnasta kiillon poistaminen. Antilla Boschin hiomahiiri, Paulalla upouusi Makitan epäkesko. Karilta lainassa ollut vanha Boschin epäkesko posahti jo kolmantena käyttökertana.



Suottapa tuota kantta sutimaan ku tuossa pölyssä sille ei mitään saa tehtyä. Hyvältä se näyttikin :) Masto säilytyksessä kannella pukkejen varassa.


Hain mittasuhteita yllä ja alla. Sisällä tilaa noin kahdelle.





Yläpuolen kuvassa olevassa vaiheessa luultiin että nyt ois vesirajan yläpuoli maalia vailla valmiiksi hiottu. Sano sitten eräs kokeneempi Hain omistaja, jotta siitä ois nyt 60 % hiottu!  Oltiin käytetty 120 karhusta hiomapaperia. Sano se äijä että ois voitu 60-80 karhusella alottaa, ja tässä vaiheessa siirtyä tuohon käyttämäämme karheuteen. Kiits vinkistä. Eihän tässä oo ku "muutama" tunti hinkattu. No ei sentään 300 karhusella hiottu, niinku meille aluksi ohjeistukset annettiin.



Yllä olevassa kuvassa vesirajan alapuolen hionta aloitettu. Näkyy Paulan naamasta. Rusketusraja hankittu punasta maalia hiomalla. "Punapölyrusketus". Pahasti kyllä jäi tuo lippiksen raja...



Yllä olevassa kuvassa valkoisen maalin kiilto hiottu 120%, puillehan se meni.



Mutta sitten alkaa kiiltämään. Mustalippiksinen maalarimestari ois saanu välillä käydä ittensä puistelemassa. Vesirajan yläpuoli maalattattiin kahdesti valkoisella Rylardilla.




Paulan loihtiessa vesirajan yläpuolta kuultamaan, Antti ahersi punasen vesirajan alapuolen kimpussa. Alapuolella olevassa kuvassa vesirajan alapuolen läpihiotut kohdat paikottu oranssilla myrkkymaalilla. Antti sai hoitaa myrkkymaalien levittämiset kokonaan. Paulalle riitti  ko. aineesta ylläkuvattu mahdollisesti myrkkymaalipölyrusketus.


No niinhän siiä kuites kävi, että kun myrkkymaali kuivui valkoisen osuuden valmistuttua, sai Paula jatkaa telomista. Juuri nuilla allaolevan kuvan paikkeilla kuitenkin vaihettiin telamestaria. Pohjaan laitettava Hempel koostumukseltaan aivan erilaista kuin yläpuolen Rylard. Pohjan maalia kului huomattavasti enemmän, liian vähällä maalilla koko homma yhtä tyhjän sutimista. Yläosan Hempel-maalin kanssa asia justiinsa toisin päin. Liika maali teki vain kuplia, vähän käytettynä riittoisa ja erittäin miellyttävä maali. Maalariosista ei tarvinnut keskustella. Antti maalasi lähes koko punaisen osan, ja Paula koitti niella kauhistustaan, kuinka maalipurkki tyhjeni hurjaa vauhtia :D Allaolevan kuvan paikkeilla loppui myös ensimmäinen vanha jämämaalipurkki, ja otettiin käyttöön seuraava jämäpurkki, joka loikin oman työsarkansa...


Aloitettiin punaisen maalaaminen veneen perästä. Alla Antti päässyt jo keulapiikin yli toiselle puolelle venettä. Käytössä edelleen toinen jämämaalipurkki. Tässä vaiheessa ilmapiirissä vahvoja epäilyksiä joko huonosta pohjatyöstä, väärästä liuottimesta, huonosta maalista tms. Kuvassa Antin maali tuoreeltaan näyttää hyvältä... mutta...


 Hetki sitten maalattu veneen keulapiikin toinen puoli hailakan epätasaisen, läikykkään, kamalan!!!! näköinen. Mikä meni pieleen?! Sisseinä jatkettiin ja mietittiin että jospa se tasottuu... Ja mietittiin myös että eihän se TOD kyllä mitään tasotu!!! Päätettiin maalata vene loppuun, oottaaa että maali kuivuu ja maalata sitten uusiksi jos vielä kuivuttuaankin näyttäisi ihan oksennukselta. (Tuona maalausiltana tunteja veneellä kului paljon! Ja veneellä oltiin myöhään yöhön. Ja ajatukset oli hyvin sekavia, ja turhautuminen vahvasti havaittavissa. Oltiimpa kuitenkin myös onnellisia siitä että meistä kumpikaan ei oo äkkipikanen huutaja mesoaja tavaroitten viskoja. Siinä ois voinnu jollain muulla pälli räjähtää!)


No tulipa se aika että se toinen jämämaalitörppö tyhjeni ja otettiin kolmas purkki käyttöön, tiliterää maalia. Ja turjakaan turhautumisen onnen ja epäonnen tunne. Se maali jäi siihen veneen pintaan niinku kuuluki, ja maalin vaihtumisen ero oli pimiässäki havaittava. Se toinen jämämaalipurkki oli jotenki epäonnistunut, pilaantunut tms. Ja me tollot ei uskottu. Samanlainen havaittava raja oli myös sen 1. ja 2. purkin välillä. Minkäpä sille mahto. Puoli venettä oli maalattu sillä huonolla maalilla. Väsymyksen jyllätessä ei jaksettu valittaa. Maali toiselta puolelta oli kuivunut niin että siihen pääsi päälle jo söhimään. Silmät ristissä aivot narikassa kaikkien maalaussääntöjen vastasesti vedettin uutta maalia vasta maalatun mönjän päälle. Hyvin tarttu!


Antti hoiteli maalien sekottamiset. Tais melkoset tinneripöyryt olla yömyöhään ;) 


Mutta lopulta. Vene kahdesti kierrettynä. Veneen pohja oli punainen!!! 


Seuraavana vuorossa maston lakkaus. Masto alas, hionta ja lakka pintaan. Hai-Bee valmiina vesille lähtöön.




Ja siinä se on tiistaina 25.5. vene ulos hallista, tasan kaksiviikkoa sen jälkeen kun vene hankittiin ja alettiin sitä kuntoon laittamaan. Kunnostustunteja kului. Kesän mittaan laittaminen jatkuu kelejen mukaan ulkotiloissa.. No jotain ovelaa se tapahtu tuossakin siirto-operaatiossa, joten vesille laitto tapahtui vasta seuraavana iltana (melontakurssin jälkeen, toppatakit "hieman" kastuneitten vaatteitten päälle nykästyinä). Kiitokset Minnalle huutoavusta ja äänitorvena toimimisesta vaijerimatkan varrella :)


Seuraava vaihe. Masto kuivunut  ja torstaina 2.6. istutettiin masto nosturilla paikoilleen. Veneeseen Kari-myyjän avustuksella myös vantit, köydet ja purjeet. Alla olevassa kuvassa meijän Hai-Bee ilman mastoa. Maassa ison puomi ja spinnupuomi.


Masto nosturilla odottamassa venettänsä.


 Masto nostettiin käsikammella veivaamalla. Jatkuvasti piti varoa ettei windexi kolhiinnu nosturiin, ja ehjänä säilyi.


Alla olevassa kuvassa myös puomit, purjeet, köydet ja vantit asennettu.


Veneen omistajat yllä ja alla. Vene nyt purjehduskunnossa ja ensikerta omalla veneellä Oulu edusvesillä oli tänään 5.6. Kari kaverinamme hyvässä, hieman navakassa tuulessa, aurinkoisessa kelissä. Kyllä se on makia peli !


3 kommenttia:

  1. Asennettaa!!! Siitä on lähettävä, että periksi ei anneta ja jos mönkään menee,niin ei ainakaan tunnusteta! Hyvä Hyvä!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Hetuli :) Tänään lähdetään purjehukselle kahestaan. Ehkäpä siitä uudet turinoinnit kunhan on kokemuksesta toipunut. Mahtava ilma, ei tuule liikaa, aurinko paistaa... ja kylläkyllä, veneilyliivit laitetaan päälle! :)

    VastaaPoista
  3. Tekstiin lisätty mastonnostokuvat 16.6. Tekstiä lisätty myös uudempiin kohteisiin.

    VastaaPoista