Uusi yritys

Edellisellä kerralla jäi kohdesatamat saavuttamatta kovalta tuntuvan kelin vuoksi. Tänään luvassa +15C, länsituulta 6-8m/s.

Arvottiin lähtöä aika kauan, länsituulta 7m/s ja miehistössä taas mukana pikkuihminen. Päätettiin lähteä kokeilemaan veneen kulkua navakammassa tuulessa vaikka pelkällä keulapurjeella. Sammutettiin kone Storan altaassa, aallot ja tuuli mereltä päin. Jouduttiin 2 kertaa kiepauttamaan myötätuulen kautta ympäri kun luovikäännökseen ei vauhti riittänytkään ja tuuli ja aallot painoivat venettä matalaa kohti. Hiukka läheltä mentiin jääpoijua jo viimeisellä kerralla – vedettiin kone takaisin käyntiin ja ajettiin koneella+fokalla väljemmille vesille jossa nostettiin isopurje. Isopurjeen nosto onnistui mukavasti, ja päästiin oikeasti seilaamaan.

Jälkeenpäin ajateltuna ei ollut kovin hyvä idea alkaa luovimaan vastatuuleen pelkällä keulapurjeella - ainakaan siitä ei tässä tilanteessa tullut mitään. Näistä sitä kuitenkin oppii ja onpahan tuokin tilanne koeteltu.

Luovittiin aika hyvää kyytiä kohti kolmikulmaa ja tehtiin päätös yrittää uudestaan Kiviniemeen...meno ei tänään tuntunut liian urheilulliselta. Kiviniemeen seilattiin aika vauhdikkaasti 5-7 solmun vauhtia sudenväylän kautta.

Kiviniemen rantaleikit

Kiviniemessä oleskellessa tuuli yltyi 8 m/s ja alkoi puhaltaa enemmän etelän suunnalta. Nostettiin heti samantien Kiviniemen kohdalla purjeet ja lähdettiin menemään. Sudenväylällä piti vähän jo meloakin kun oli kiire konserttiin.

Sudenväylän jälkeen mentiinkin sitten melkokyytiä (6-7 solmua) koko matka kylki vedessä samalla halssilla sivuvastaisessa Storalle asti. Kiviniemi-Stora 1h 12min, Kiviniemi-Seelari 1h35min. Vauhtia riitti ja Marja nukkui tyytyväisenä. Aallokko oli isoa.

Kaikki meni hyvin, oltiin erittäin tyytyväisiä siitä että lähdettiin seilamaan navakammassa säässä!

Antti, Paula, Markus, Marja

Hermannin mutka

Matkaan reippaammilla tuuliennusteilla, ei mahdottomilla tietenkään, mutta vähän urheilullisemmilla kuitenkin. Lähdettiin melkeimpä heti suunnistamaan sudenväylän kautta Kiviniemeen tai jopa Kropsuun - voisi olla sopiva pikkureissu tälle päivälle.

Taas mennään.

Tuuli oli aika pirteää kun merelle päästiin ja aallokko mukavankokoista. Tuuli lisäksi tuntui kokoajan pikkuisen piristyvän.

Vaahtopäitä

Kaunista, reipasta menoa

  

Hermannin edustalla meno yltyi senverran urheilulliseksi että leppoisan retkipurjehduksen Kiviniemeen/Kropsuun sai unohtaa. Mentiin kyljellään ja kovaa, huippunopeus gepsin mukaan 7,55 solmua (14km/h). Hermannin tienoilla tuuli todennäköisesti noin 8 m/s + puuskat ja sinne se windex jonnekin merenpohjaan lentää pölähti. Käännyttiin takaisin kohti kotisatamaa, johon saapuessa kevyttä tuulta joka yltyi navakaksi puuskittaiseksi tuuleksi makkaroita grillatessa. Tuohon aikaan vihreäsaaren mittauspisteellä 10m/s keskituulet.

  Miehistönä Antti, Paula, Markus, Marja.

Parin tunnin pyörähdys vesillä silti mukavasti piristi päivää.

+20, länsituuli 6-10m/s

Seelariin rantauduttua sitten näytti taas tältä, ihme juttu:

purjeet rullalle ja huomenna uusiksi

Jos ei muuta niin Varjakkaan vaikka

Lähtötilanne oli tämännäköinen 13:00 aikaan: 

Kovin rauhallisen näköistä

Peilityyntä

Olipa kuumaa hommaa satamassa veneen pilssiä pumppaillessa ja gasteja odotellessa (ja herätellessä). Kaikille kehoitus ostaa makkarapaketti ja pari olutta kun kelit näyttivät enemmänkin grillailu- kuin purjehduskeleiltä.

Puoli kolmen kieppeillä lähdettiin matkaan ajatuksella että ajellaan vaikka moottorilla Varjakkaan paistelemaan makkarat jos ei purjeilla matkanteko onnistu. Onnistui se kuitenkin.

Piristyvässä pikkutuulessa pyörähdys nallikarin edustalle, jossa nälkä alkoi jo pakottaa ja matka jatkui Varjakan saareen paistelemaan makkaraa ja kuvaamaan vanhoja Varjakan sahan rakennuksia.

Perillä Varjakan saaressa

Palokunta

Kotiinpaluu keveässä pikkutuulessa mukavia jutustellen ja ilta-auringosta nautiskellen.

+23C, 2-3m/s pohjoistuuli.

Saapaskari

Viimeinkin saunareissulle Saapaskariin! Lähtö hieman venähti, mutta tulipahan lähdettyä.
Nostettiin purjeet ja lähdettiin luovimaan kohti Saapaskaria jossa pursiseuralla on mukava mökki.
Storan satama-altaassa tuli vilkaistua kelloa ja kun kelloa vilkaisi 2 tuntia myöhemmin uudestaan, ei oltu vielä kolmikulmallakaan (puolimatkassa) menossa ja ilta alkoi hämärtää. Ei olisi tämän vuorokauden aikana perille purjeilla päästy.
Matkan aikana ilta-auringossa kuitenkin +20C ja tuuli lounaasta/lännestä 0-2m/s.

kohti saapaskaria

sinne se aurinko laskee

tämmöinenkin panoraamakuva onnistui

Laskettiin purjeet ja jatkettiin matkaa koneella.
Perillä Saapaskarissa 23:30. Laituriin löytyi reitti tälläkertaa mukavasti, saaren väylämerkit löytyivät paremmin kuin ennen. Olikohan väylä merkitty paremmin vai tiesikö sitä vain mistä kohdalta kannattaa niitä etsiä?
Saunaa oli jo alustavasti lämmitelty ja niin päästiin vielä löylyihin ennen nukkumaanmenoa ja hyvin sitä veneessä taas nukkuikin.

Kun rantauduttiin ja sammutettiin moottori valtasi saaren hämmentävä surina ja ininä, KOVA sirkkelimäinen ääni johon onneksi tottui nopeasti. Hyönteiset parveilivat saaren päällä ja meteli oli melkoinen.

Tyyntä tuulisen yön jälkeen

Saapaskarista lähdettiin tyynen näköisessä kelissä, mutta kyllä siellä merellä tuuli mukavasti. Arviolta 4-5m/s länsi/lounaistuulta eli päästiin oikeinkin mukavaa vauhtia kilpaa aaltojen kanssa takasivumyötäisessä. Vauhdikasta, tasaista kyytiä ja tarkeni ilman paitaa.

Suoraan Edenin edustalle josta kohti Storaa, paita päälle ennen käännöstä ja tulikin tarpeeseen, loppumatka mentiin kylki vedessä ja saatiin vähän vauhdintunnetta tällekin retkireissulle. Mukava päivä senkin ansiosta että pääsi perille seelarin edustalle ilman apumoottoria, käynnisteltiin vasta rantautumista varten.

Kokeneemmat konkarit saavat vielä tänäkesänä hoitaa purjeilla rantautumiset.

2h30min laiturista laituriin ja vene pakettiin ja mukavaa oli.

Auringonlaskupurjehdus

Qstockin jälkeen oli mukava suunnata rauhallisempiin tunnelmiin. Ensin formulat ja sitten 19 aikaan menoksi. Tuuli oli hyvin kevyttä 1-3m/s SSW ja retkikohteeksi valikoitui Varjakan saari. Kotisatamaan palattiin vuorokauden vaihtuessa.

Shortsikelit ja lepposa meno

Auringosta nautiskellen ja kippareita vuorotellen

Varjakan saha oli Varjakansaarella Oulunsalon Varjakassa vuosina 1900–1928 toiminut sahalaitos, joka oli aikanaan Pohjoismaiden suurin.
Enimmillään sahan palveluksessa oli noin 700 henkilöä. Varjakan saarella oli sahan pääkonttori, työntekijöiden asuntoja, ruokala, kaksi kauppaa, elokuvateatteri ja oma palokunta.

Tästä portista Varjakan Sahalle.

Intialaisen taiteilijan Varjakan saareen tekemä aurinkoportti.

Konttorii

Kummitusmetsä

Vielä kahvit ja kotia kohti

Aurinko laskee, merellä rauhallista

Tuulettumassa

Lähdettiin sitten treenaamaan Oulunselälle. Ei me jaksettu treenata, nautiskeltiin vain raikkaasta kesäpäivästä ja tihkusateesta ja käytiin kolmikulma kiertämässä. Onneksi oli hallissa sentään maalarintakki tallessa kun ei siellä olisi pelkällä t-paidalla tarennutkaan. Tyylikästä menoa kaikinpuolin, tässä todisteet:

Ranking, Kiviniemi, gps-testi

Kolmanneksi Haiksi Oulu-rankingiin, kesän ensimmäinen purjehdus ja kaikki pielessä tietenkin. Myöhässä, köydet solmussa, nostimien kanssa jotain ongelmaa. Ei paljon positiivista tästä reissusta, tulipa kuitenkin käytyä ja ne ensipurjehduksen ongelmat myöhemmin paremmalla ajalla ratkottua. Ei enää kisahommia ensimmäisille purjehduksille, aina löytyy jotain säädeltävää.

Oulu rankingiin mennessä oli ihan mukavat kelit. (3m/s NW, aaltoja, lämmintä riitti)

Kiviniemen satamaan tutustuttiin jo vähän tuulisemmassa säässä, ja pilvisemmässä.

Laiturin aisojen päällä ei voinutkaan kävellä kuivin jaloin :)

Vesi oli matalalla ja Hai meinasi mahtua kaiken mahdollisen alle rantautuessa, näissä kun on kansi aika lähellä vedenpintaa.

 Kiinni on ja pysyy

Paluumatkalla Kiviniemestä luovittiin jo reippaammassa 6 m/s etelätuulessa, puuskissa meno muuttui aika vauhdikkaaksi ja märäksi. Kunnes Nallikarin edustalla tuuli tyyntyi täysin ja meno pysähtyi kokonaan. Odoteltiin pienessä tihkusateessa uutta tuulta puolituntia ja jutusteltiin niitänäitä. Didriksonsin sadekamppeet pitivät miehistön kuivana ja mielialan korkealla.
ps. rainbown alkoholiton olut ei ole juomakelpoista.

Kesäkuun viimeisellä retkellä oli ohjelmassa GPS-testiä, spinaakkerin tuuletusta ja tutustumista veneilyyn. Lähdettiin ilman kummempaa määränpäätä kiertämään kolmikulmaa ja tekemään muutama mutka oulunmerellä aurinkoisessa +20C kelissä ja keveissä arviolta 3m/s tuulissa.

gps kourassa

hätä keinot keksii, eiköhän tuo kalusteruuvi syksymmällä rälläkällä irtoa. Alkuperäinen osa lennähti mereen edellisellä reissulla.

Kyllähän tämä spinaakkeri on mukava peli, mutta harjoituksen puutteen vuoksi nostoon ja laskuun kuluu edelleen luonnottoman paljon aikaa.

GPS kertoi reissun huippunopeuden olleen 7 solmua. Kätevä laite.

Kesä yllätti veneilijät

Innoistuin ja ostin kätevän itsestään toimivan pilssipumpun että hai-bee voi hoidella senkin homman itsekseen

1. pumppu sitaistaan kiinnitysköyteen

 2. letku pujotellaan pilssiin

pilssipumppu on myytävänä, ostakaa pois.

Oulussa vesi matalalla 30.5.2013

2013 - Keväthuolto

Aika taas aloitella veneilykautta. Jokavuosi erit hommat - ja samat vuosittaiset huoltotoimet. Nyt oli ajatus panostaa vaihteeksi hieman veneen sisäpuoleenkin.

Imurointihommia

Sipasin koko paattiin homeenestoaineen ja pellavaöljyn sekoitusta, ei kyllä juuri imeytynyt. Hyvin on vene aikoinaan kyllästetty.

Uutta lakkakerrosta pintaan.

Lisäksi veneen kyljet vesihiottiin, paikkamaalattiin ja vahattiin. Sitten odoteltiin sopivaa päivää ja laskettiin vesille. Hyvin kellui taas.